Toistaiseksi kuitenkin vapaata hikoilua alloilla, saleissa ja kaduilla.

Olin kuullut kavereiltani melkoista ylistystä koskien Tukholman maraa mutta omat fiilikset olivat hiukan kaksijakoiset. Reitti on kaunis ja yltiöpositiivisen yhteisölliset ruåtsalaiset ovat innokkaita kannustamaan myös meitä suomalaisia – hyvä niin. Toisaalta porukkaa radalla on paljon ja se berskuleen Västerbron silta on jyrkkä, korkeä ja pitkä sekä nousu- että laskuosuudeltaan.  En siis varauksetta halua sanoa Tukholman olevan mukavin marathon kokemukseini järjestelyn, tunnelman ja radan osalta…. Vähäväkinen ja radaltaan oivallinen Vantaan mara säilyy edelleen tilaisuutena, jota haluan tutuille ja tuntemattomille hehkuttaa…

Kevään pitkä lenkki lähestyy ja päiviä Tukholman maratoniin on jäljella noin viikon verran. Valmistautuminen ei ole ollut ihan sillä tasolla kuin talvella toivoin ja suunnittelin, joten aikatavoitteen ole asetellut muotoon kaikki alle neljän on plussaa. Lähden siis  fiilistelemään ilman sen suurempia murheita. Muutaman 20- 25 kilometrin lenkin olen Huhti-toukokuussa ennättänyt juoksemaan ja näiden perusteella olen voinut olla levollisisn mielin. Ensiviikolla pastaa napaan,  perjantaina astutaan laivaan, lauantaina fiilistellaan lenkillä, sunnuntaina ihmetellään vaimon kanssa ulkomaiden ihmeitä ja maanantaina Helsinkiin bäks. Ilman huolia ja murheita...jepujee....Ehkä tämä kirjoittelukin taas aktivoituu kun tänne ylläpitopuolelle eksyin. Kesäkuulle maran lisäksi luvassa:

1) Muuto *2  (Voimakestävyyttä :))

2) Fillarointia (Ulkoilmaa)

3) Melontakauden avaus (Melonta on jäänyt tänä keväänä muiden aktiviteettien jalkoihin, muttä näin tänä vuonna. Myöhemmin sitten Suomen rannikko ja muut melaseikkailut)

4) Podausta. ( Juoksu alkaa kyllästyttämään, joten jotain vaihtelua on saatava päivittäiseen liikuntaan) 

Juokseminen jatkuu edelleen ja numerolappu on edelleen maksettuna 2008 Tukholman maratonille aikatavoitteen ollessa edelleen 3:30 – 4:00 riippuen kevään juoksumääristä. Juoksentelu siis jatkuu entisillä periaatteilla, mutta niiden kirjaaminen tänne nettiin on jatkossa varmasti harvempaa. Enemmän fiilispuolelta. Uutena lisäni liikkumiseen AstangaJooga, jota voin suositella kaikille juoksijoille. Eilen juoksin Helsingin rantoja puolitoista tuntia, jonka jälkeen söin hyvin. Tämän jälkeen vajaa kolme tuntia sulattelua ja nesteytystä ja sen jälkeen Joogatunnille. Liikkeet ovat vaativia – ainakin minunlaiselleni rautakangelle- mutta hikoilu on häkellyttävää. Liikkuvuudessakin huomaan jo selviä muutoksia: Takareidet ovat vertyneet ja myös yläkropan vääntely on selvästi helpottunut.

Näiden sanojen jälkeen voin sanoa Kiitäväni ja kumartavani syväääääääään toistaiseksi. Palaillaan asiaan hetkisen päästä.

Mutta kuinka juosta vaihtelevassa maastossa kun mäkiä ei lähimaastossa ole… Tai jos pysähdyn ajattelemaan, niin kyllähän noita mäkiä löytyy: Tölikän kierroksella Linnunlaulun nyppylä mutta se ei oikein toimi kun mäki tulee vastaa kerran kahdessa kilometrissä. Malminkartanon jätemäki on fillarilenkin arvoinen paikka, mutta sinne en näillä keleillä lähde, se on siis kesäkohde. Muistaakseni Linnanmäen kulmilla on mehukas mäki, jonka voisi yhdistää Linnunlaulun nyppylään ja vielä noiden päälle Uimastadionin mäet….hmm. Vika on ollut miehen mielessä eikä tasaiseksi syyttämässäni rannikossa - myönnän. Linnanmäen mäistä ja Uimastadionin nyppäreestä voisinkin saada aikaiseksi jännän mausteen muuten tasapaksuille keskustan peruslenkeille. Tutkitaan ja testataan…

Viimeisten viikkojen juoksut ovat jääneet melkoisen vähiin. Yhteensä taitaa olle kahdella viikolla vain kaksi lenkkiä á 1 tunti, rasitustason ollessa kovin rauhallinen. Painoja olen sen sijaan nostellut tavallista enemmän, painoilukin pääasiassa ryhmässä. Viikonloppunna ajattelin juosta hiukan pidemmän lenkin, mikäli valoisalla ajalla sellaiselle pääsen.

 Kuvioitu Maratonlihas

Muttamutta eilen kävin vastaanottamassa noin 120 000 pistosta pohkeeseeni, jonka seurauksena jalomuotoisessa maratonlihaksessani komeilee nyt Lumikide, joka kestää jopa Helsingin talven. Ajatus tatuoinnista on pyörinyt päässä jo pitkään enemmän tai vähemmän aktiivisesti, mutta toteutukseen homma meni kun sain raapusteltua mieltä ja silmää tyydyttävän mallin ja työmatkaltani löysin fiksunoloisen putiikin ja piirtäjän. Miksi sitten tökkiä hiutale miehen jalkaan?

Jäakide tai lumihiutale on alati muutoksessa ja se kuvastaa aina olosuhteita, joissa se on. Oli sitten kyseessä pilvien pakkaset ja tuuli tai maan tasan loska ja lumikinokset. Hiutale muuttuu aina. Vastaavasti myös nahkaan hakattu hiutale muuttuu kroppani mukaan. Nyt se on komean jämäkkä, tiukka ja sileä mutta epäilenpä vaan että muutaman kymmenen vuoden päästä se saattaa edelleen olla jämäkkä mutta ajan tuomaa kypsymistä siinä on jo pinnalla nähtävissä – varmasti. Lumi on näillä leveyspiireillä, ja myös vähitellen koko planeetalla katoava luonnonvara jos mitään ei tehdä. Olkoon pohkeeni karkea kopio aidosta lumesta myös hiljainen mielenilmaus luomulumen ja –kinosten puolesta,  unohtamatta Alaskan mursujen katoavia  kotijäätiköitä.

Lopuksi vielä se maailmaa syleilevä fakta että kuva on vaan niin sairaan cuul ja vielä itse tehty. Kuvakin tähän on tulossa jossain vaiheessa.

Tänään ei siis voikkaa, eikä jumppaa. Sauna- ja uimakielto vielä pariviikkoa mutta vanhoja kevereitahan saa aina tavata…Hymy!

Lauantaina juoksin hilpeän lenkin keskellä Helsinkiä. Kuten jo edellä mainitsin, keksin juosta viikonlopun lenkin kolmosen ratikkakiskoja seuraillen. Lauantain räntäsateessa ja pohjoistuulessa kirmailin siis reilun 12 kilometriä ratikoiden kanssa kisaillen – ja hauskaa oli. En olisi malttanut kotiovelle pysähtyä. Kierroksen Etelä-osassa kävi epäilyksen henki mielessä kun ensin puuskutin Manskua Aleksille ja noin vartin kuluttua paukahdin taas Manskulle, tällä kertaa Bulevardin suunnasta: Takki ja housut märkänä, juoksumyssy vinossa keskellä hiljaista pyhäpäivää ihmetelleiden turistien ja päiväkävelijöiden seassa. Mielessä kävi PR- idea HKL:lle: Juoksukisa ratikkakiskoilla, lähtö ja maali Aleksille tahi Senaatintorin kulmalle ja remakka juoksufestivaali pystyyn. Reitti on vaihteleva ja tuulen suunnista huolimatta kierrokselle mahtuu sopivasti myötätuulta ja riittävästi vastatuulta…. Yllättävän mukava pururata löytyi kotioven vieressä ja sen varrella vielä mukavasti mahdollisuuksia tankkaukseen. Suosittelen erilaisia juoksukokemuksia haikaileville.

Eilen vielä pikainen tutustuminen talven hiihtouutuuksiin Skiexpossa. Käteen jäi kypärä itselle ja Joogille ja tukku tietoa tellu- uutuuksista. Vielä pystyin vastustamaan kiusausta omista suksista, täytyy vielä testata erilaisia.

Tänään menen piiitkästä aikaa polkemaan paikoillaan pimeässä huoneessa.

Hämmästytän syksyn kosteassa pimeydessä muhivaa itseäni toteamalla että sateisista keleistä huolimatta sisäliikunta ei maistu. Juoksu sateisissa ja pimeissä illoissa on sen sijaan tuntunut kovinkin hauskalta. Juoksukertoja tuntuu kertyvän viikkoon kolmesta neljään. Yleensä vain kolme kun pitkiä lenkkejä en ole viikonloppuihini väkisin asetellut. Olen alkanut piirtämään juoksemani reitit Googlen kartoille, mikä on ollut hupaisaa touhua. Jos juoksu ei ole hämmästyttävästi maistunut olen itseäni viihdyttääkseni alkanut piirtää tiettyä kuviota juoksemalla kuvitteelliselle kartalle. Jälkeenpäin todellinen kuvio paljastuu piirtämällä Googleen…  Kaupan päälle Google tarjoaa tarkat kilometrit.

Edellä kuvatun seurauksena ideoin eilisellä lenkilläni jo seuraavat lenkkini: Kahdeksikko Kolmosen kiskoilla ja Ympyrä Seiskaa seuraillen: Juoksen soveltaen ko. ratikkareitit, jotka sopivasti kotini ohi kulkevat – lähtö- ja paluupysäkit ovat sopivasti kotiovella. Lenkkien pituuksista minulla ei tarkkaa tietoa ole mutta kuvittelisin että ne ovat hyvinkin illan aikana juostavissa.