Jumangatuapesrkules. Zuumailin autuaan huolettomana päivän uutisia kunnes tuli urheilun vuoro. ProCycling kertoi tämän vuoden Vuelta- voittajan Roberto Heraksen antaneen positiivisen EPO-näytteen kilpailun aika-ajo osuuden jälkeisessä testissä. Onhan se nyt surullista kun hieno laji kärsii takaiskun toisensa jälkeen. Giro taisi olla tänä vuonna ainoa suuri etappiajo, jonka voittajaa ei epäillä kiellettyjen aineiden käytöstä. En lähde tässä yhteydessä joikhaamaan tämän ja tuon ajajan syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Olen vain kertakaikkisen pettynyt siihen että hienointa mahdollista kestävyysurheilun muotoa ei saada puhdistettua kyseenalaisista aineista.

Tavallisena kuntourheilijana en keksi perusteita ko. aineiden käytölle. Vaikka kyseessä olisi kilpailu vie kiellettyjen aineiden käyttö pohjan kaikista niistä perusteista, joidenka vuoksi kilpailuja mielestäni ylipäätään pitää järjestetää. Ennen oli näitä uutisia lukiessani lähinnä pettynyt, nykyään olen lähinnä vihainen. Hilpeää aiheessa on se että en oikeastaan tiedä kenelle pitäisi olla vihainen. Virallinen liirumlaarum taitaa mennä siten että yksittäinen kilpailija on aina vastuussa. Mielestäni huomio pitää jatkossa kiinnittää kuitenkin yksittäisten kilpailijoiden ja tallien lisäksi myös huomattavasti hankalammin arvioitaviin  kansainvälisten lajiliittojen ja kilpailunjärjestäjien toimintaan ja moraaliin.