Olin tänä iltana konsertissa, jossa minun ei pitänyt olla - onneksi olin. Aamulla en osannut kuvitellakaan, mitä päivä toisi tullessaan. Mutta tällaiset päivät lienevät niitä pikkupalikoita, jotka elämän muodostavat tai ainakin sitä suolaavat. Liikkuvana ihmisenä voin sanoa että endorfiinipöllyä paljon suuremmalta tuntuu istua hyvän  musiikin keskellä omien ajatustensa kanssa. Vielä hiljaiseksi minut sai se että saatoin nauttia illasta henkilön kanssa, josta niin suuuresti välitän mutta jonka kanssa viime ajat eivät ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. Tämän iltainen edelleen vahvistaa ja aiemmin kirjoittamaani: Pitäkää lähimmäisitänne hyvää huolta. Se ei koskaan mene hukkaan - päinvastoin.