Tänään on ollut huimea päivä tänään sateista ja pilvistä huolimatta. Nyt särkee päätä, mutta en välitä- napit hoitakoon asian.

Päivän aluksi leppoisaa lauantaiaamun viettoa puuroa, munia, leipää ja tuoremehua tankaten sekä  kahvista nautiskellen. Tähtisilmäkin soitteli ja kertoili iltansa tapahtumista, ihmeellinen nainen. Sitten mahtaisaan spinniin, jossa mentiin aluksi lujaa sen jälkeen pitkä ja  hidas mäki vanhan klassikon tahtiin ja lopuksi tiukka loppukiri - Kerrassaan mahtavaa. Ja kun pääsin vauhtiin niin vedin perään vielä puolentunnin pilates-harjoituksen jotta jumalainen keskikehonikin pysyy kuosissa. Tämä päivä tarjosi saliliikunnan suhteen parasta, mitä voi toivoa: Hikeä ja hyvää mieltä sään ollessa vähintäänkin syksyinen. Hyvähyvä.

Illalla sitten sinkkuna ihmettelemään lapsiperheen lauantaita kemuihin, joissa mukana mm. viisi alle kouluikäistä vilperiä. Tässä kyydissä meinasi kalliolaisherraa jo ruveta hapottamaan vaikka kivaa oli ja menuunkin kuului mm. kakkua, kakkua, suklaata, naksuja, suklaata, sipsejä ja suklaata. Maistui muuten hyvälle kun noita edellisiä niin harvoin syön. Päivän päätteeksi vielä Kahden Tornin puolihuolimatonta seurailua ja oivallinen juttutuokio vanhan pelikamun kanssa. Virttelimme mm. ajatusta talvivaelluksesta Koilliskairaan. Olen vaellellut lapissa melko säännöllisesti, mutta talvivaellukset ovat jääneet vielä siviilimaailmassa tekemättä. Pelikamuni on todellinen partiolainen ja hänen kanssaan reissumme ovat olleet aina huikeita ja uskon että talvinen vaellus olisi vähintäänkin edeltäjiensä veroinen. Lisäksi yksi kerranelämässä-listani asioita on nukkua kylmän kirpeä talviyö makuupussissa kirkkaan tähtitaivaan alla. Monesti olen leikkinyt ajatuksella, miltä tuntuu herätä kun ymärillä on vain puhdas ja hiljainen talvi metsä. Okeiokei mielikuvani saattaa olla vähintäänkin romanttinen, mutta kaiksesta huolimatta juttu on varmasti kokemisen arvoinen ja  se on koettava nimenomaan lappilaisten käkkärämäntyjen juurella.