Olipa uuvuttava isänpäivä, vaikka en isä vielä olekaan enkä mitään fyysistä tehnytkään.

Päivän plääni oli tarjoata systerin kanssa isälle jä aidille kunnon lounas. No minä potrana poikana pöydän varasin ja lounas oli oikein nautinollinen- sankarikin näytti menusta ja miljööstä. Muutos pläniin tuli kun systeri ilmoitti että oli sopnut vielä visiitin serkkutytön uuden asunnon katsastamiseksi. Lopputulemana oli että taas olin tilassa, joka oli pullollaan kakkuja, limsaa, kahvia ja alle kouluikisiä vilpereitä. Mieleen tuli kevyehkön realistinen flashback eiliesetä. Mutta ilta oli hauska ja pitkästä aikaa koko pieni serkkulauma tapasi toisensa.

Syömisten puolesta viikonloppu poikkesi totaalisesti normaalista, sillä yleensä en makeaa syö. En ole syömisen suhteen tiukkapipoinen, vaan syön tasantarkkaan kaikkea mitä eteeni saan. Tunnustan pitäväni kovasti perusmauista ja arvostan ruokaa, joka on ravintoainesisällöltään hyvää. Olen myös joutunut kokemuksesta ja lähipiirin esimerkistä tunnustamaan että  ravintoainesisällöltään hyvä ruoka on treenauksen ja palautumisen kannalta todella tärkeää. Kun kovasti tykkään liikunnasta on ruokailuni huomaamatta kääntynyt sellaiseksi että lautaselta löytyy protsku-hiilari-rasva suhteiltaan kutkuttavia annoksia. Enivei eilisten hiilaripeijasten jälkeen olo oli viela kovin tyytyväinen mutta tänään kermakinuskihyvekakku sai  jo jonkinasteista vastustusta sisäiseltä pururadaltani ja voin todeta että haluan kitaani työntämän rasvan höysteeksi mielummin protskua kuin hiilareita.