Joskus tuntuu että arki on pelkkä työtä ja liikuntaa. Viimeaikoina on kuitenkin tuntunut että vaaka on hivenen kallistunut työnteon puolelle. Tämän illan otinkin täydellisen levon merkeissä, eilinen sammuminen sohvalle oli niin häkellyttävä kokemus. Tapani on ollut ottaa syksyt rauhallisemmin- jaksan sitten taas kirmata intopinkeänä kevätjillä. Alla pikainen musistelo viimeviikon hikoiluihin:

• Torstai: Pitkä päivä töissä, päälle oivallinen Body Pumppi.
• Perjantai: Pitkäpivä töissä. Elpymistä
• Lauantaina: Puolituntia pilatesta ja reilun tunnin kävely syyssateisessa Kaivopuistossa.
• Sunnuntai: Autuas mitäntekemättömyyttä sekä melontaseikkailu uimahallissa.
• Maanantai: Normipivätöissä ja illalla puolituntia kevyttä vapaauintia.
• Tiistai: Normipäivä töissä ja hikisen ja kiva Pody Pumppi.
• Keskiviikko: Pitkä työpäivä, nokoset duunin jälkeen ja yllättävän hyvät yöunet.

Summasummarum. Viisi liikuntasessiota viikossa- aika paljon jos alkusanoissa saonoin että nyt rauhoittelen. Avartava kirjoitusharjoitus; voin hyvillä mielillä rauhoitella liikuntaa ja keskittyä antoisiin palautteluharjoituksiin. Ja liikkua niinkuin olen viimeaikoina liikkunut- silloin kun hyvltä tuntuu.

Viikon hilpein tapaus taisi olla eilen kun tapasin asematunelissa kasvot vuosikymmenten takaa. Tapasin nimittäin lapuudenkaverini, jota en ollut tavannut yli kymmeneen vuoteen. Vanhempani edelleenkin tapailevat kaverini vanhempia, joten sitä kautta tiedä kyllä suurinpirtein missä kaverini on asunut, koska hän on valmistunut ja mikä on hänen koiransa nimi. Tunne oli hilpeä kun kasvot ja ääni olivat tutut, taustatkin tunsin mutta silti edessä seisonut ihminen oli vieras. Muutama minuutti juteltiin, mutta kaljoille asti emme ehtineet sillä sitten iski kiireisille miehille kiire ja piti rientää. Hauska nähdä koska seuraavan kerran tapaamme.