Physis: 14 kilometriä luistelua

Physis: " You won't win if you don't begin!"  Robert h. Schuller

Perjantai ilta ja tämänpäiväinen aamu kului leppoisasti elämää ihmetellen ja itseäni paremmasta seurasta nauttien. Yksi sessioiden hilpeä lopputulema on että allekirjoittaneen hiukset ovat nyt ensimmäistä kertaa 32 vuoteen ruskeat. Entisellä blondilla taitaa olla maanantaina töissä selittelemistä...vaikka pähee tukka onkin....kirkkailla silmillä on hämmentävä vaikutus.

Enivei ehkä jotain ymmärrettävää teksitiäkin. En ole viikolla paljoakaan liikkunut joten ajattelin jotain tänään tehdä. Salille hikoilemaan ei mieli kuitenkaan tehnyt. Ajattelin siis soittaa systerin perheelle ja kysäistä, josko he olisivat menossa vaikka  luistelemaan. Siskoa en kiinni saanut mutta luistelemaan päädyin kuitenkin. Melontaseuran postilistoilla oli nimittäin ilmoitus kaupungin auraamasta 1,4 kilometrin randasta meren jäällä Soutustadikan edustalla: Luistimet reppuun, suunta kohti ratikkapysäkkiä ja taivallahtea. Tarkoitukseni oli vain nauttia ulkopilmasta mutta jotenkin sisäinen suoritusurheilija otti vallan minussa. Ensiksi tavoitteena oli luistella 10 kilometria mutta se tuntui jotenkin epämääräiseltä ja lopulta kiersin radan 10 kertaa. Täytyy tynnustaa että luistelu on aika rankkaa, varsinkin rosoisella luonnonjäällä ja tuulisella meren lahdella. Hiukan pelkään että huomenna on pakarat hellänä ja pohkeet makaronia vaikka yritin pitää vauhdin melko leppoisana - ihan aina se ei kuitenkaan onnistunut vaan varsinkin takasuoran vastatuulessa homma oli aika tuimaa. Kokemuksena homma oli hauskaa vaikka todella muikeaa se olisi ollut kevätauringossa, eväät repussa ja kaverin kanssa. Rataa kiersi kanssani lähinnä perheitä mutta olipa paikalla myös todellisia asianharrastajia retkiluistimin varustautuneena. Rosoisella ja railoisella jäällä retkiluistimet ovatkin varmasti todella kätevät sillä itse meinasin muutaman kerran kaatua hokkarieni terän osuessa sopivasti railoon.