Physis: Palauttelua

Aetheris: "Kaksi asiaa ovat loputtomia: Maailman kaikkeus ja ihmisen tyhmyys. Mutta maailman kaikeuden kohdalla en ole ihan varma." -Albert E

Vietin hikisen juhannusaaton ja avarsin hikoilun aikana musiikkimakuani kohti trancea ja dancea sekä lepuutinpa myös melko tehokkaasti hiukan liian kovalle kulutukselle joutunutta sisäistä pururataani. Enivei fillaroin täältä pääkaupungista n. 100 kilometria sisämaahan tervehtimään lähipiiriäni. Koska en sitä italiatarta vielä ole omaksenisaanut, toteutin reissun rakkaalla amerikkalaisella teräsrunkoisella vanhuksella. Alla oli 26 tuumaiset ja kuvioidut kumit ja voimansiirto moottorista kammille tapahtui ilman lukkoja tai remmejä. Alla oli tuttu ja perusvarma kaupunkipyöräni. Karusta varustuksesta huolimatta rykäisy oli kaikinpuolin nautinnollisen haastava. Tuuli oivallisen otimaalinen, taivas keäisen kumpupilvinen ja lämpötilakin pysyi loppukilometrejä lukuunottamatta reilusti alle hellelukemien. 

Tasamaa ja alamäet ovat aina hauskoja mutta eilisissä oloissa todella naaaaaautin loivista ylämäistä, joita entisellä kolmostiellä sopivin väliajoin. Tunnne on mehukas kun tuollaisessa loivassa nousussa lisää voimaa polkimiin; filiksen vauhti selvästi kiihtyy samalla kun polte jaloissa alkaa kihelmöidä ja aivot siirtyä narikan puolelle. Tässä taitaa olla yksi juttu, mitä juoksussa kaipaan: Juoksu menee varsinkin pitkillä lenkeillä helposti tasavauhtiseksi tamppaamiseksi, jossa vauhdin kanssa leikkiminen on hankalaa. Valitettavasti ilman lukkoja polkiessa polkuliike ei todellakaan ole sulava, minkä seurauksena reisilihakset kuormittuivat eilen aivan liikaan. Tämän seurauksena juhannusaattoillan tunne jaloissni ei ollut kaikista miellyttävin.  Kaikesta huolimatta: Maksimum jeejee.