Physis: Lepoa

Aetheris: " Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän..." Virtanen ja Pojat

En teidä voiko samassa persoonasta löytyä masokistisia ja hedonistisiä piirteitää. Omalta osaltani voin ainakin sanoa että kyllä voi: Kaikkimaailmannautinnotmulleheti mutta vielä mehukkaampaa hyvänolon tunne on kun se on syntynyt omaehtoisen tuskailun seurauksena....esimmerkiksi polkemalla Helsingistä tänne Rakkaaseen Synnyinkaupunkiin kosken rannalle ja mustanmaggaran tuoksuun. Työkaluna oli edelleen siis se amerikkalainen rautarouva mutta välineillä ei selvästikään ole merkitystä kun pää on riittävän tyhmä ja kunto riittävän kova - tai toisin päin.

Aamulla liikkeellelähtiessäni mielessäni kävi radiosedän kommentti  kovasta tuulesta mutta en sitä sen enempää jaksanut murehtia - eikä alkumatkasta ollut syytäkään. Hämeenlinnaan asti matka taittui lähes ilmaiseksi tuulen puhaltaessa sopivasti selän puolelta. Toisaalta tämä oli ihan hyvä sillä täytyy tunnustaa että Helsinki - Hämis väli on melko tylsä. Muttamutta Hämeenlinnassa nautitun kahvi-jäätelö-berliiniinmukki-ruissämpylä-tauon jälkeen homman luonne muuttuin. Keula kääntyi senverran vasemmalle että minulla oli tuulen kanssa täysin päinvastaiset tavoitteet: se halusi selvästi pois Tampereelta ja minä halusin kovasti Tampereelle. Hyvällä milelikuvituksella saatoin jopa haistaa tuulessa  vastapaistetun mustanmaggaran aromin vaikka matkaa oli vielä edessä. Tai sitten se oli vain tienvarren navetoista leijuva maitotuotteiden valmistusprosessissa syntyvän sivutuotteen haju. Hämeenlinnan jälkeen tuntui muutenkin että täällä se Eri-Suomi vasta alkaakin: linnut lauloivat, sivutuotteet haisivat, paikalliset fillaroivat postilaatikoille ja liikenne tiellä oli leppoisaa. Ennen Hämeenlinnaa havainntoja olivat: Rekkojen perävalot, teollisuushallit ja Drive-in hampparikioskit. Tai ehkä tämä kaikki johtui vain sisäisen maalaispoikani heräämiestä eloon neljän tunnin ajelun jälkeen.  Muttamutta asiaan eli tuulen kanssa keskusteluun, joka muuttui kovinn intiimiksi, Iittala - Toijala - Viiala välillä, missä ketjua piti pyörittää todella hartaasti, jotta yleensä pääsin eteenpäin. Siinä ei lohtua tuonut edes korvissa soineet Jääkärinmarssit, Tarantulat tai Punatukkaiset tytöt. Viialan jälkeen keula kääntyi hiukna hiukan oikealle, jonka jälkeen pääsin nautiskelemaan perusteellisesti happotetuista jaloista ja nautinnollisestta ajamisesta koko loppumatkan.

Tänään vain palauttelwn ja nautiskelen. Illalla vielä Martti Servoa kuuntelemaan - toivottavassti Martti soittaa Pyöräilyn Ystävän. Hauska huomio on muuten että tällä hetkellä kroppa on melko hyvässä kuosissa: Ainoastaa silmiät punottaa ja kutittaa. Jalat ovat tyhjät, mutta eivät kipeät. Hartiatioissa jäykkyyttä...taidan ruveta taas venyttelemään.