Physis: Jutustelua

Aetheris: "Personally I'm always ready to learn, although I do not always like being taught." Winston C.

Blogin kirjoittelu on jäänyt viimeaikoina vähälle, mutta aika aikaa kutakin ja niin poispäin. On tällä hetkellä sen tuiman työnteon vuoro, josta tuossa laatikossakin mainitsen. Toisaalta olen myös Hyvälle Ystävälle monasti sanonut  hänen manatessaan ajan riittämättömyyttä että välillä on tärkeää kehittää sisäistä pururataa ja sen muotoja. Hielle ja liikunalle riittää aikaa taas hetken päästä. Edellinen teksti oli nyt siis kohdistettu vain ja ainoastaan minulle itselleni. Viime viikon hikoiluna kuitenkin ällistyttävän vauhdikas tunnin lenkki Etelä-Helsingissä.

Viikonlopun olen viettänyt mm. sukulaisten tasavuosijuhlissa, missä juttelin pitkästä aikaa rakkaan kummitätini kanssa. KT oli kovasti äimistynyt ulkoisesta habituksestani ja sen muototutumisen aiheuttaneesta melonnastajuoksustapolkemisestapilateksestabodaamisestanauramisestaitkemisestä ja väittelystä sekä keskustelusta.  Hän myös kysyi minulta ehkä ensimmäisenä "ukopuolisena" ihmisenä: Miksi teet tuota kaikkea? Vastaus tähän kysymykseen  jäi mieltäni vaivaamaan ja jotenkin se junassa istuessa laajeni koskemaan liikunnan lisäksi myös ihmissuhteitani ja työntekoani. Edellisissä  tasavuosijuhlissa juttelin erään sukulaisherran kanssa hän tunnusti olevansa tulosurheiija sellaisella määrityksellä että kaikki tekeminen on pystyttävä mittaamaan pisteinä, maaliena, häviöina ja voittoina, muutoin liikunta ei ole mielekästä. Tänäviikonloppuna olen kuitenkin tunnistanut itsessäni selvän Kehitysliikkujan, Kehitysduunarin ja Kehitysihmisen. Minulle on siis tärkeää kuinka tekemiseni ja olemiseni minua ihmisenä kehittää, toissijaista on se kuinka paljon kaiken tekemiseni jälkeen olen kuluttanut sekunteja, saanut rahaa tai tavannut ihmisiä. Okeiokei liikunnan suhteen kehitys vertautuu aina sekunteihin ja metreihin mutta itseleni paljon palkitsevampi ajatus on se että jos nyt hyppään pyörän selkään niin 12 tunnin kuluttua olen jossainpäin Pohjanmaata, tai että voin lähteä tältä sohvalta merille ja saavuttaa minkä tahansa Suomenlahden saaren lihasvoimin  - väsyneenä tosin.

Työelämässä henkilökohtaisen kehityksen mittarointi valahtaa helposti palkkavertailun puolelle, mutta koska tulen nkyiselläänkin riittävän hyvin toimeen on paljon kutkuttavampaa huomata kuinka noin vuosi sitten vielä noviisilta alan mieheltä tullaan nyt kyselemään hämmentäviä asioita ja pystynpä pääosin niihin myös vastaamaan. Työelämästä on helppo harpata huojuvaa aasinsiltaa myöten ihmissuhteisiin, joista nautin mutta vain jos vastaparina ja sparraajana on henkilö, joka pistää minut Tilanteisiin ja saa minut yrittämään enemmän kuin noeasti tuntuisi järkevämmältä....muttamutta sekä työ- että pariasioissa kaikki ulosäin näkyvä tulee ikään kuin kaupanpäällsinä kun voi huomata että oma pururata on taas kehittynyt tai mikä parasta kaverin pururata on saanut ihan uuden suunnan ja kulutuspinnan. Ugh.  Tällä tekstillä toivottavasti pärjää hetken arkeakin sillä ensi viikolla suuri osa ajasta ja kuluu matkustaessa, odottaessa ja toivottavasti myös asioita pohtiessa. Laukkuun pakkaan kuitenkin lenkkarit, sillä vaikka nyt on aika työn niin voin sitä kait piristää vikkelällä lenkillä vieraissa maisemissa.