Physis: Lenkki 2h 45 min<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aetheris: “Töps-töps-töps-töps…”  A. Sics

 

Hohoo, mikä lenkki. Viikko on mennyt mukavissa merkeissä: Olen voinut tehdä töitä järkevästi, liikkua mukavasti ja syödä oivallisesti. Päätin lopettaa hyvän viikon pitkään lenkkiin mutta en todellakaan tiennyt millainen lenkistä tulisi. Viime yön nukuin kuin tukki ja heräsin aamulla edelleenkin unisena. Söin tukevan aamupalan mutta edelleenkin nukutti, joten painuin takaisin pehkuihin ja jatkoin uniani vielä kaksi tuntia. Herätessäni kelo olikin jo paljon mutta mieli oli virkeä ja päätin toteuttaa lenkkini. Siis trikoot jalkaan hikipaita iholle ja pitkähihainen teepaita päälle ja suunta Lintsin kautta Auroran kenttää ja Keskuspuistoa.

 

Keskuspuisto lukuisine polkuineen on ollut minulle aina suuri mysteerio ja jotenkin tuntuu että aina ajaudun Pasilan puoleiselle reunalle ja niin kävi tänäänkin vaikka kovasti yritin kammeta itseäni puisto länsilaidalle. Enivei keskuspuisto on täynnä ihmeitä: hevosia, isännättömiä koiria ja lapsia maastopuvussa naamiomaalauksine kypärineen ja tarkkuuskivääreineen. Tuota viimeistä tapausta meinasin ja pelästyä kun sen pusikossa näin piileskelevän mutta totesin ko. hajautetun toiminnan olevan jonkin asteista air- soft pelailua. Hämmentävää siltikin. Lenkille lähtiessäni suunnitelmani oli juosta kaksi ja puoli tuntia ja ajattelin ajan täyttyvän jos käyn Pirkkolan uimahallin takana kääntymässä. Rauhallinen aloitusvauhti teki tehtävänsä ja löysin itseni Paloheinän majalta katselemassa karttaa ja pohtimassa, mihin suuntaisin seuraavaksi. Päätin uusia muutaman vuoden takaisen unohtumattoman hikisen-tuskaisen-nautinnollisen lenkin päinvastaisena ja suunnata seuraavaksi Tuomarinkartanon hevostalleille. Jossain kohtaa suunnitelma kuitenkin muuttui ja päädyin Haltialan tilan porteille juostuani tuulessa kahisevien heinikoiden halki ja ohi sulassa sovussa samassa haassa laiduntaneen  lammas-/lehmäryppään.  Rypäs siksi että kaupunkilaisena tekniikkaa opiskelleena en tiedä, miksi kutsutaan lammaslaumaa tahii lehmäkatrasta… Enivei Haltialasta askeleet Vantaajoen suuntaisesti kohti Graniittista kirkontornia. Loppuosuuden sain juosta oivallisessa myötätuulessa ja juoksu alkoikin tuntua vasta Sörnäisten rantatiellä kun jouduin siirtymään hiekalta asfaltille. Mahtava lenkki, jonka antoi uskoa siihen että ei se juoksukunto kokonaan katoa vaikka maraa ei kokoajan ajattelisikaan.

 

Ulkoliikunnallisina kokemuksina täytyy taas mainostaa rakkaan kotikaupunkini hienoa Keskuspuistoa sykyisine tuoksuineen ja syystuulen nostattamine suhinoineen ja sihinöineen sekä syysauringon väläyksineen. Tänään ei käynyt edes mielessä laittaa paidankauluksessa roikkuneita musiikkikuulottimia korviin, niin hieno oli lenkin luonnollinen äänimaailma.