Physis: Alipainoinen ryhmäbodaus

Aatoshetki: Herääminen omalta sohvalta nautinnollisten iltapäivätorkkujen jälkeen sateen hakatessa ikkunaan. Onnea on syyssade, jota pääsee suojaan.

Viikon totaalitauko liikunnasta on nyt ohi. Kävin aamulla varovasti kokeilemassa, miltä hikoilu taas tuntuu. Lajina oli ohjattu ryhmäbodaus ylitsevuotavan kevyillä painoilla. Kevyiden poainojen ansioista saatoin keskittyä tekniikkaan rytmiin. Rytmiin ja tempoon keskityin ehkä liikaakin sillä tunnin pääteeksi olin vähintäänkin hämmentynyt ja kävin ohjaajan kanssa hauskan keskustelun uuden ohjaman temmoista. Itse olen rauhallisen suorittamisen kannallta ja sitä mieltä että harjoituksen teho tulee riittävän hitaasta suorittamisesta. Taidan kuitenkin olla vähemmistöä sillä suuri osa bodaajista tekee liikkeet musiikin tempoa kovemmalla tahdilla - paitsi tässä uudessa ohjelmassa, jossa esim. jalkakyyk,yt tehdään ohjaajan mukaan 140 bpm- tahdissa.... Murr tuollainen vauhti on hämäläiselle liikaa. Mutta tästä pääsenkin vaappuvalla aasinsillalla kuvaan, jonka postiini sain.

Maraa juostessa olen huomannut että ajatuksenjuoksuni hidastuu ja kaikki kertolaskua sisältävä matematiikka on liian haastavaa siihen tilanteeseen. Taman vuoksi tapanani on ollut kiinnittää hakaneulan avulla ranteeseeni  tasaisen vauhdin aiktaulu, josta etenemää on happojalkaisenkin seurata. Viimesunnuntaina tempotaulukon kiinnitin lähinnä tottumuksesta mutta juoksun aikana huomasin sen toimivan äänekkään mp3-soittimen lisänä hiljaisena kirittäjänä. Juoksun jälkeen saatoin vielä todeta että päivän kunto oli lähes sekunnilleen aikataulun mukainen.

Nukkuminen on mukavaa, liikunta on hauskaa ja elämä syksyisessa Suomessa on varsin hilpeää.