Physis: 60 minuuttia vastatuulijuoksua

Aatoshetki: "Pohjoisrannan suoralla näin harmaahiuksisen naisen juoksemassa pohjoiseen. Tein päätöksen ottaa juoksija kiinni ennen Hakaniemen siltaa. Harmaahius juoksikin sitkeasti ja KOVAA. Sain hänet kiinni sillan loppuosassa. Tämä jälkeen alkoi tosi juoksu kun tyylikkäästi yritin pitää kiihdyttämäni vauhdin. Onnistuin kuin onnistuinkin  loppukirini loppuun vetämään. Päivän opetus: Kunnioita harmaita hiuksia äläkä tee suunnitelmia ilman faktoja ja jos suunnittelet niin ole valmis muuttamaan suunnitelmia. Muutensaattaaiskeä hengästyminen.

Tänään on siis taas päivä, jolloin voi juosta hiljaisilla teillä korvalaput korvilla klassista muskiikkia kuunnellen. Suosittelen kaikille,  se on hauskaa. Juostessa huomaan kuinka paljon vaihtelevampaa ja rikkaampaa musiikki voi olla kuin se mitä mediassa valtoimenaan soitetaan. Aatoshetken tarina taisi olla merkki siitä kun äijä-henki otti vallan, enkä malttanut myöntää itselleni että edessäni juossut pienenepienenenpieni juoksija juoksi todella vauhdikkasti- opettavaista. Säidenkin osalta juoksu oli mielenkiintoinen: seitsemän astetta lämmintä, eikä lumesta tietoakaan. Olosuhteet olivat lähinnä keväiset hiekoitushiekan rapistessa kenkien alla. Hesarin lämpötilankäyrätkin kuvaavat hyvin juoksukelejä: Joulukuun lämpötilojen keskiarvot näyttävät suuntautuvan hienosti alaspäin mutta vuoden 2006 toteutuneet lämotilat ovat matkalla ylös....

Juoksin tutun lenkin Hakaniemestä rantoja pitkin Ursulaan ja takaisin. Henkisellä puolella meno oli mukavaa taisipa naamalla hymykin häivähdellä. Fyysisellä puolella homma oli kuitenkin tahmeaa: Vauhdin ylläpito oli vaikeaa ja jalat tuntuivat jäykiltä. Olen viimeksi juossut ulkona Nykissä ja viimeaikoina nostellut innokkaasti painoja. Sunnuntaina tein tosi vauhdikkaan juoksun matolla. Tässä lienee syy nihkeään fysiikkaan. Kokonaisuutena kuitenkin plussan puolella - onneksi.