Hilpeästi alkanut pyöräilykausi otti himppasen takapakkia tai ainakin sivuaskeleen ihan oman tyhmyyteni vuoksi. Torstaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimän näköisenä, minkä vuoksi lähdin aamulla polkemaan kohti työpaikkaa ilman fleecepipoa kypärän alla. Homma hoitui rivakasti ja työpaikalla olin alle puolessa tunnissa. Aamu-usvassa polkemisen seurauksena hommasin itselleni kuitenkin lauhkean kevätnuhan. Onneksi maltoin olla erityisemmin hikoilematta koko viikonlopun ja nyt tuntuu siltä että nuhanuhka on ohi. On ollut hauska huomata, kuinka into mennä pimeisiin saleihin spinnaamaan on vähentynyt suorassa suhteessa ulkona ajettujen tuntien myötä. Tällä hetkellä ajatukset on kovasti suunnattu asfaltille, vesille ja ulkoilmaan. Eilen vaihdoin fillarin nastarenkaan  nastattomaksi, joten siltäkin osin talvelle voi sanoa heippa.  Sisäliikuntaa olen tainnut viimeksi harrastaa reilu viikko sitten, mikä on tapauksessani melkoinen iäisyys. Enivei nyt on tavoitteena saada nuha pois miehestä ja kaverin kuivapukutilaus valmiiksi, jotta pääsemme kevään ensimmäiselle risteilylle. Olot kauden avaukseen ovat olleet oivalliset viimeisen viikon mutta arki-iltoina valoa ei vielä riitä tarpeeksi myöhään. Toivottavasti pääsiäispyhien jälkeen pääsen kauden avaamaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sunnuntai aamupäivällä Helsingin rantoja myöten kävellessä tein hilpeän havainnon; En ole juoksemassa pitkää PK – lenkkiä.  Monena vuonna todellinen juoksukausi on alkanut pitkien keväisten lenkkien myötä, jotka kovin usein ajoittuivat lauantai tai sunnuntai aamuihin. Tänä vuonna en ole kuitenkaan vielä yhtäkään pitkää lenkkiä juossut. Lieneekö syynä sitten uusi pyörä, uudet duunit vai ihan vaan ilmaston lämpeneminen. Jos kevään ja kesän suunnitelmat pitävät, on ohjelmistossa enemmän makuupussin ja repun/kajakin kanssa puhisemista kuin lenkkarit jalassa hikoilua.