Physis: Työmatkapyöräilyä 60 minuuttia<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Fiilis on niin hurja että on kirjoitettava vastoin kaikkia moraalisten ja eettisten sääntöjen vastaisesti nyt heti ja välittömästi duuniaskareiden välissä: Pyöräily on huikeaa. Pääsin vihdoinkin työmatkalle nastattomilla renkailla. Ilma oli tyyni ja aurinkokin paistoi. Olisin voinut polkea edelleen vaikka asiakkaalle, mutta se ei liene enää kohteliasta. Lopetin polkemisen siis toimiston kohdalla. Hilpeää oli että pyörä ei vastoin vanhaa lausahdusta tuntunut liikkuvan itsestään mutta kaikki teho, joka jaloissa syntyi tuntui muuttuvan välittömästi ketjujen ja renkaiden kautta liikke- energiaksi. Kun lisäsin poljentoa pyörä kuskeineen lähti mehukkaasti kiihdyttämään, oli kyseessä sitten tasamaa tai mäkinen maastonkohta. Insinöörihenkisenä liikkujana mieltäni jäi kutkuttamaan, paljonko pyörän moottorin tehosta oikeastaan on mahdollista muuttaa liikkeeksi. Fiilispohjalta tuntuu päivänselvältä että juoksun hyötysuhde on kertaluokkaa kehnompi mutta eipä siinä olekaan mukana kummempia ketjuja tahi rattaita. Hilpeää olisi sen sijaan tutkia ja verrata polkupyörän ja auton voimansiirron hyötysuhteita.

Nyt on virtaa niin että illalla täytyy päästä vielä leikkinyrkkeiloemään. Murrr.