Physis: Sisäliikuntaa<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään perushikoilua, eilen perushikoilua sisällä, mutta fiiliksistä sunnuntaina.

Juoksin pitkästä aikaa tutun rantoja kiertelevän tunninlenkin, johon tällä kertaa meni hilpeästi aikaa auringon tarkasti  60 minuuttia sillä katsoin kotiportilla musiikkivehkeeni kelloa ja se näytti kahdeksaatoista ja palatessani samalle portille olivat viisarit minuutilleen kellon yhdeksäntoista kohdalla. Ilta oli jännittävä: Taivas ei ollut pilvinen mutta auringonkaan ei voinut sanoa paistavan, pimeys ei vielä häirinnyt mutta jonkinasteinen hämäryys jo hiipuili itäisellä taivaalla. Tuuli liikutti ilmaa mutta se ei juoksuuni kummemmin vaikuttanut. Tunnelma oli mieleenpainuva. En ollut rannoilla yksin –  tuntui siltä että ohittelin toistuvasti pareja, jotka olivat ensimmäisillä tai korkeintaan toisilla treffeillään: siististi pukeutuneina, lähekkäin kävellen - mutta ei  kuitenkaan liian lähekkäin, vaivihkaa katseita toisiinsa luoden… ja minä siellä joukossa: mustiin trikoisiin ja juoksuanorakkiin pukeutuneena, Leonard Ceetä kuunnellen ja hämmentävästi hymyillen. Juoksu ei ollut erityisen kevyttä tai helppoa mutta olo oli voimakas. Tuntui että rannalla oli kaikkien hyvä olla.

Hyvän lenkin päälle päädyimme Joogin kanssa pohtimaan häkellyttäviä yhtäläisyyksiä: Yritysjärjestelmille asetettavien vaatimusten ja niihin sijoitettavien panosten eroja ja yhteneväisyyksiä jalojen juomien laatu- ja valmistuserojen kanssa. Tuotetta halajava pyrkii saamaan laadukkaan tuotteen, oli sitten kyseessä viski tahi järjestelmä. Viskin ostaja kuitenkin yleensä ymmärtää että laadukkaan juoman tekemiseen saattaa vierähtää useampikin (kymmenen) vuotta. Uusia järjestelmiä halajavat organisaatiot puolestaan vaativat aina laatua mutta organisaatiota edustavien päättäjien on yhteisten kokemuksemme perusteella täysin mahdotonta hahmottaa laadun tuottamiseen vaadittavaa panosta. Tämä näkyy toistuvasti vastaantulevissa täysin epärealistisissa projektiaikatauluissa, joiden tavoitteena kuitenkin on se peräänkuulutettu Erittäin Laadukas Himmeli. Päättäjät haluavat 40-vuotiasta saarelaisviskiä mutta ovat valmiita uhraamaan siihen korkeintaan Leijonaviskin hinnan ja allokoimaan aikaa juuri ja juuri sen verran että juoma saa synnyinmaassaan määritetyn oikeuden käyttää viskin nimeä.