<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Physis: Painojen nostelua mm. suorin jaloin, kyykäten ja pystyssä punnertaen sekä oman kropan liikuttelua tangossa roikkuen ja nojapuilta tukien.

Ajoittainen hermostuminen ja sen julkituominen on hyvästä. Etenkin jos toisena vaihtoehtona on hermostuminen (, joka meillä ihmisillä lienee väistämätöntä) ja sen sisällään pitäminen. Olen päästellyt tuntemuksiani perusteellisesti pihalle muutamaankin otteeseen kuluneen viikon aikana. Ensiksi hermostuin työpaikalla ja toisen kerran rakkaassa kuntokeskuksessani. Molemmilla kerroilla syy oli käytännössä sama: Tiedottamisen puute yhdistettynä tapaan toimia, joka sisälsi oletuksen että asiakas/kollega oli täysin tietoinen asiaan vaikuttaneista seikoista (, joita ei siis oltu viestitty). Tilanne johti molemmissa tapauksissa häkellyttävän tunteelliseen mielipiteenilmaisuun, kuvaukseen asioiden tilasta ja ehdotukseen asioiden korjaamiseksi. En tiedä otetaanko mielipiteitäni ja ehdotuksiani huomioon kummassakaan tapauksessa, mutta oloni on vapautunut eivätkä ko. asiat ole mieltäni sen jälkeen häirinneet. Tuohtumisen on siis oltava edes vähän hyvästä.

Myös liikunta on tuonut positiivisia kaikuja päiviini. Mara-päätökseni jälkeen olen juoksennellut taas aktiivisemmin ja hiukan enemmän miettien, onko tämä nyt järkevää ja kannattaako tänään lähteä väsyneenä juoksemaan. Ja hoplaa: Eilen huomasin sanovani Joogille että oloni on ollut viimeviikkoina häkellyttävän virkeän pirteä vaikka kosteuden ja pimeyden määrä Suomessa taas lisääntyy. En ole tehnyt muita kuin juoksenteluun liittyviä muutoksia elossani… Energiatasojen nousun on siis väistämättä johduttava juoksusta.