Physis:

Kevyttä juoksua. Joku kirjoitteli jossain treenaamisen ja palautumisen vaikutuksesta fyysisen kunnon kohoamiseen. Voisi sanoa että riittävä lepo harjoitusten välillä lisää fyysisen kunnon paranemisen lisäksi myös liikunnasta saatavaa henkistä nautintoa. Fyysisen kunnon ja henkisen nautinnon välille löytyy varmasti täsmällinen fysiologis-psykologinen yhteyskin mutta tämänpäiväisellä lenkillä tuo vaan napsahti tajuntaan: Jos juoksu on levänneenä n kertaa helpompaa niin se on myös ainakin n+m kertaa hauskempaa.

Jos turhautumisesta voisi aiheutua fyysisiä vammoja niin tänään on hyvistä juoksukokemuksista huolimatta se päivä, jolloin allekirjoittanut kuuluisi vähintäänkin kokovartalokipsiin turhautumisen aiheuttamien vammojen johdosta. Tuntuu että töissä ei hommat etene niin sitten millään. Kevyt työtaakka yhdistettynä siihen siihen että sen kevyen työtaakan eteenpäin vieminen jumittaa kiinni tiedoista, joita kumppani ei ehdi tuottaa. Ruudun tuijottaminen ja paikallaan istuminen ei vaan tunnu mielekkäältä.

Käsittämätöntä kuinka mielialat muuttuvat. Tämänpäivän fiilikset vahvistavat kuuluisaa lausahdusta että työssä tärkeintä on että se on tekijästään mielekästä. Jos työ ei tunnu mielekkäältä ovat kaikki jälkeenpäin saatavat korvaukset ja palaute enemmän tai vähemmän turhaa. Ja jos edelleen otan askeleen ylöspäin niin tärkeää on elää nykyhetkeä ja toimia sen mukaisesti, miltä tuntuu nyt eikä esim. seuraavassa kehityskeskustelussa tai edellisenä palkkapäivänä. Juoksun ja hikoilun suhteen pätee myös sama: Ei tvallisen sohvaperunakuntoilijan kannata murehtia, mikä on tulevan kesän maratonin loppuaika ja kuinka tyydyttävää tai epätyydyttävää sen saavuttaminen on. Tärkeää on että ensikesän maratonin juoksemisen mahdollistava valmistatutuminen on mielekästä. Lehdet ja kirjat ovat torvoksissa muistutuksia siitä kuinka maratonin pitkä suoritusaika ja fyysinen vaativuus tuottaa voimakkaita tuntemuksia juoksun aikana ja juoksun jälkeen. Varmasti on näin mutta voisiko ajatella niin että maratonkokemukseen (tai mihin tahansa muuhun kokemuskseen) kuuluu oleennaisena osana pitkä(kin) valmistautuminen varsinaiseen aikatuluun kiinnitettyyn kokemukseen. Tällainen lähetyminen helpottaa pitämään jalat maassa myös itse suorituksen aikana ja tuottaa varmasti opinkappaleita, joita voi sulatella huomattavasti myöhemminkin. Tämä suhtautuminen auttaa etäämmälle vallalla olevasta ostamalla-onnelliseksi ajattelusta. Ei onneelisuutta saa ostamalla kiiltäviä kenkiä kaupasta tai hankkimalla kirurgin pöydältä isommat tissit. Onnellisuus on arjen pienissä asioissa elämistä, mistä syntyy jotain suurempaa....ehkä.