Tuskaisia juoksukelejä kotikylässäni näin koulukuussa: Vettä vaakatasossa, tuulta ja lämpötila kuplii nollan molemmin puolin. Tänään oli Hesarissa juttu mattojuoksun suosiosta. Meinasin jo naurahtaa jutulle mutta nielaisin hörähdyksen kun kelasin taaksepäin omia juoksujani. Viimeinen juoksuni ulkona taisi olla viime maanantainen pyrähdys Joogin kanssa ympäri Kaivopuistoa: Etelätuulta, kaduilla pari senttiä märkää loskaa ja taivaalta satoi vettä. Sen jälkeen olen tainnut juosta yhteensä noin tunnin ja kaikki se liikkuvan maton päällä ilmastoidussa tilassa. Lehdessä kehuttiin kovasti mattojuoksun täysin hallittavia olosuhteita; ei mäkiä, ei tuulta ja nopeuskin säädettävissä nappia painamalla. Itse pidän mattojen nopeuden säädöstä (tai vauhdin pakottamisesta) mutta tuulettomuus ja mäettömyys ei minulta pisteitä saa. Pidän juoksusta koska olosuhteet vaihtuvat aina ja juoksija voi niihin käytännössä sopeutua vain juoksunopeuttaan säätelemällä (Tämän takia pidän juoksumaton nopeuden säädöstä sen pakottaessa heikkoluonteiset juoksemaan kovempaa kuin mieli tahtoo).   <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />