Kävin sitten rupeltamassa Tukholman maran. Projekti kulki teemalla ”Kaikki alle neljän on plussaa…”. Hellerajaa rapsutttelevassa säässä lähdin tupsuttelemaan  3.45:n vauhtia. Första varvet meni melko helposti ja tein samalla myös uuden enkkarin puolikkaalla. Andra varvetilla homma rupesi jo tuntumaan jaloissa. Normaalisti niellyt kilometrit ovat alkaneet tuntua jaloissa  vasta kolmenkympin jälkeen. Nyt vasen polvi ja reidet alkoivat hehkuttaa olemassaoloaan jo runsaan puolikkaan jälkeen. Noin 25 kilometsin kohdalla meno oli selvästi nihkeilmmillään ja huomasin jopa itsekin vaihdin himppasen hyytyneen. Olo kuitenkin helpotti ja pääsin kunnialla eteenpäin ollen maalissa jotakuinkin ajassa 3.49. Homma meni siis kaikesta tuskailusta huolimatta suunnitelman mukaisesti ja parannettavaa jäi vielä seuraaville lenkeillekin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olin kuullut kavereiltani melkoista ylistystä koskien Tukholman maraa mutta omat fiilikset olivat hiukan kaksijakoiset. Reitti on kaunis ja yltiöpositiivisen yhteisölliset ruåtsalaiset ovat innokkaita kannustamaan myös meitä suomalaisia – hyvä niin. Toisaalta porukkaa radalla on paljon ja se berskuleen Västerbron silta on jyrkkä, korkeä ja pitkä sekä nousu- että laskuosuudeltaan.  En siis varauksetta halua sanoa Tukholman olevan mukavin marathon kokemukseini järjestelyn, tunnelman ja radan osalta…. Vähäväkinen ja radaltaan oivallinen Vantaan mara säilyy edelleen tilaisuutena, jota haluan tutuille ja tuntemattomille hehkuttaa…