Terve sielu terveessä ruumiissa. Niin taisi joku viisas sanoa aikana ennen internettiä. Nykyään homma ei kuitenkaan olla ihan noin yksinkertaista. Ajattelin nimittäin tänään mennä melomaan mutta sain kutsun, josta ei voi kieltäytyä. Lähden siis spinnaamaan. Lajit eivät pikaisella pohdinnalla ole kovinkaan lähella toisiaan mutta jostain syystä olen kovastipaljon viehättynyt molempiin. Molempien lajien on siis tuotettava niitä asioita, joita liikunnasta haen. Nauttiessani sunnuntaiaamun kävelystä ja syksyisen helsinkiläisilmaston antimista huomasin pohtivani, miksi liikun ja hikoilen. Insinööristi ajateltunahan liikunta on täysin turhaa: Se ei tuota tavalliselle harrastajalle mitään konkreettista. Päinvastoin sehän kuluttaa aikaa sekä rahaa ja tuottaa korkeintan kipeitä polviniveliä ja tunnetusti katoavaisia lihaksia. Muttamutta:

Liikunta tuottaa minulle hyvää oloa. Myönnetään olen koukuttanut itseni endorfiiniin  kaipaan hyää oloa, joka kaatuu niskaan reaaliaikaisesti suorituksen aikana mutta isompi asia lienne kuitenkin se positiivinen vire ja noste, jonka liikunnan kautta saan koko elämääni.

Liikkumalla voin mitata itseäni. Enään ei ainakaan allekirjoittaneen tarvitse hiihtää hirveä ja jännitää jousta saadakseni päivittäisen hiilihydtaatti- ja proteiiniannokseni.  Hengissä selviytyminen ei siis enään kuvasta millään tavalla fyysistä suorituskykyä. Lieneekö tämä seikka, jonka vuoksi  minä muiden hengenheimolasiten kanssa mittaan omia rajojani  Marathoneja juosten, Saimaan saaria kirkkoveneellä kiertäen, Pirkanmaan järviä pyörällä kiertäen tai tuntureilla ja soilla reppua kantaen.  

Liikkuessani tunnen yhteenkuuluvuutta. Joukkueurheilua aikoinani harastaneena muistan hengen, joka porukkamme sisällä parhaimmillaan vallitsi: Me-henki, josta huokui tekemisen ilo ja yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen. Esimerkiksi spinnitunneilla (ja varsinkin ennen spinnitunteja) tuo me-henki saattaa olla melko kaukainen asia, mutta kuitenkin salissa höyryää samanhenkisyys ja  halu itsensä ylittämiseen. Edellinen tunne ei esimerkiksi työelämässä ole ihan jokapäiväistä.   

Liikunta vaikuttaa ulkoiseen olemukseeni. Tämä on seikka, jonka (ainakin minä) helposti ohitan olankohautuksella. Muttasanompavaan että kyllä se motivoi jos huomaa oman olemuksensa muutteneen myönteiseen suuntaan ja saa vieläpä samansuuntaisia kommentteja vastakkaisen sukupuolen edustajalta.