<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tuo yllä oleva liikunnan kirjaus tuntuu tällä hetkellä jonkinasteisilta reliikiltä ajan takaa. Edelleen kovasti liikun ja liikkumisesta pidän. Suorittaminen kuitenkin kovasti vähentynyt ja suoritusten kirjaaminen on sitä myötä vapaampaa.

Mutta kirjoitan nyt heti kun tänään lounastunnilla pöytää katsellessani huomasin olevani poikkeava muista herroista. Kävimme lounastamassa naapurin pizza-ravintolassa ja tilasin itselleni kanasalaatin ja pienen pitsa- slicen. Pöytäseurueen muilla jäsenillä makasi lautasella sisään leivottuja ja pannulla paistettuja lättyjä. Erä kollega esitti minulle vielä viattoman kysymyksen: ”Eikö pitsa maistu?” - No ei maistu. Tai maistuuhan se joskus mutta olen tottunut syömään kulloisen olotilani perusteella ja työpäivinä noin klo 11 – 12 olotilani tarkoittaa usein salaattia. Uros- seurassa tämän olotilan realisoiminen lounaslautaselle tarkoittaa usein myös vastailua edellä kuvattuihin kysymyksiin. Itselleni on luonnollista syödä tuntemusteni, eikä ravintolan lounassuositusten mukaisesti. Hämmentävää…