Physis: Reilu tunti Levitaatiota Etelä-Helsingissä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aetheris" Ei ole huonoa kelia, on vain huonoa asennetta."Mukailtu Markkinamies

 

Kävin tänään meditoimassa - lenkillä.

 

En tiedä olivatko syynä eiliset kirjoitukseni, räyhäkkä Marraskuun sää vai mikä, mutta juoksin ja nautin. En myöskään tiedä olenko hullu vai muutenvaan perverssi kun tällaisista juoksukeleistä pidän mutta kyllä oli mahtavaa vetää juoksutrikoot jalkaan, tuulitakki päälle, pipo päähän, asettaa nopeusmittari ranteeseen, lopuksi kiristää vielä lenkkarit ja lähteä myrskyyn meditoimaan….oujee.. Kuten eilen kirjoitinkin olen ollut pari kuukautta juoksematta ja juoksu tuntu siitä huolimatta / sen vuoksi todella helpolta ja kevyeltä ja juoksinkin pidennetyn peruslenkkini: Hagiksesta Pohjoisrannan kautta Skatta kiertäen ja Kolera-allas koukaten Olympiaterminaalille ja sieltä edelleen Ursulan kautta Carusellille. Paluu suuripiirtein samaa reittiä….uhuuuu. Juoksuniloa lisäsi vielä tieto että nyt voin vain juosta nauttia ja juosta, eikä tarvitse valmistautua maralle nopeuksia ja kilometrejä miettien

 

En tiedä ovatko muut juoksijat samanlaisia kuin minä, mutta minulle juoksu äärikeleissä tuo suurimman henkisen tyydytyksen: kirpakassa pakkasessa, marraskuisessa räntähässäkässä tai helteisessä hikihelvetissä. Muistan tämänpäiväistä vastaavan fiiliksen täysin toisenlaisista olosuhteista lenkiltä, jonka tein Atlantassa ollessani paikallisen yliopiston kampukselle. Lenkki oli ajassa ja kilmetreissä mittaroituna vaatimaton mutta tunnepuolella mahtava: Ilta oli jo hämärtymässä mutta lämmintä oli lähes kolmekymmentä astetta ja kosteus suomalaiselle huumaava. Hienoon fiilikseen vaikuttivat varmasti vieras ympäristö, hämärtyvän illan muuttuva valo ja rauhallisen illan yhtä rauhallisen tuulen liikahdukset.

 

Liikunta on kivaa….jebulisjee!