Physis: Kävely naapuri kylään ja takaisin

Tänään olen terrrrve ja olipa hauska huomata kuinka nuha vähittäin hävisi ja tänään vihdoin voin selkä suorana ja silmät kirkkaana sanoa että räkä on mennyttä kauraa. Jätetään tällä kertaa ajatelma pois sillä tutustuin Lenkkikamu taskussa naapurikylän uuteen ja kiiltävään kauppakeskukseen, joka oli ihan kuten ne kaikki muutkin ostosaratiisit. Ei siitä siis enempää mutta Lenkkikamuni lauloi minulle lenkin aikana muutamaan kertaan Jim Morrisonin äänellä  kappaleen nimeltä People are strange, jonka sanat  tiivistetysti alla:

People are strange, when you're a stranger
Faces look ugly when you're alone
People seem wicked, when you're unwanted
Streets are uneven, when you're down

When you're strange- faces come out of the rain (rain, rain)
When you're strange- no one remembers your name
When you're strange, when you're strange, when you're str-ange

Hämmentävää kuinka suomalaisen biisin herrat happopäät Kaliforniassa ovat osanneet aikojen alussa väsätä. Pelkät sanat eivät laulun suomalaisuutta kokonaan esille tuo mutta kuvitelkaa taustalle viimeisenäälle mollivoittoinen musisointi, jota ajoittain on tehostettu sadekuuroilla...voi jee. Ko. levy on ollut minulla jo pitkään ja olen aina pitänyt biisistä mutta nyt se kyllä osui ja uposi. Ugh!