Physis: Juoksu 13 kmh 20 min, Pilates 30 min

Kirjoittaisinko siitä kuinka hetki sitten sain pilatestunnilla kantapään suuhuni vai elisestä työkavereiden kanssa vedetystä  tummapuku-karaokesta...

En uskonut ennen tätä päivää että pilates on hampaille vaarallinen laji. Saavuin tänään tyylikkäästi myöhässä tunnille ja jouduin sovittelemaan itseni jo melko täynnä olevassa salissa kahden innokkaan kanssakuntoiliajattaren väliin. Ohjelman alku meni totutun kaavan mukaan mutta ohjelman   loppupuolella on liike, jossa maataan kyljellään, nostellaan jalkoja ja vaihtelevasti heilutellaan niitä eteen ja taakse... näyttääpä kirjoitettuna kovin hämmentävältä. Enivei jalkojenheilutus-osiossa huomasin ensin että nyt on salissa kovin tiivis muodostelma naapurin kantapaäiden pysähtyessä noin kymmenen sentin päähän kasvoistani. Seuraavassa setissä tunnelma tiivistyi vielä tuon jaäljelle jääneen kymmenen senttiä ja sain sinänsä söpön tyttöjalan suuhuni. Pysyviä vaurioita ei syntynyt ja lähinnähän tämäkin tapaus oli hauskan ja hämmentävän välimaastossa. Se vaan pisti Hyttysen ajattelemaan, kuinka koomista on se että ihmiset pakkautuvat ilmastoituun saliin heiluttelemaan jalkoja samassa tahdissa kun ukona on oivallisen aurinkoinen talvikeli... Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä että jalkojen heiluttelu on hauskaa.

Karaokekuvauksen tyydyn sisällyttämään aatoshetkeen täällä lopussa. Siis aatoshetki: Vieressä  neljä hyvää työkaveria päällään vaihetelevan virallinen työuniformu. Mahassa keskimäärin neljä tuoppia olutta. Screenillä punainen pallo, joka pomppii Juha Vainion kirjoittamien sanojan päällä. Kaiuttimista tulviva säestys noudattaa myös J. Vainion sävellystä. Kaiken keskellä möyryävä sekakuokrolaulu ei kuitenkaan noudata Vainion sanoja saati hanen säveliään. Meillä oli hauskaa, toivottavasti myös muilla karaokebaarin asiakkailla. Tämä akti ei kuulu listaan pikaisesti uusittavia juttuja.