Physis: Työmatkapyöräilyä

Aatoshetki: Laskeva syke, hiljainen merenranta, laskeva aurinko, jäisestä merestä nouseva usva.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Reissu takana ja takaisin muikean keväisessä kotimaassa. Lentokentän ympäristössä tuli juostua tasaisella rytmillä joka toinen päivä abaut tunti per lenkki. Heathrow Runt jäi kuitenkin tekemättä sillä juoksuympäristö ei todellakaan ollut miellyttävä ja kentän kiertäminen olisi edellyttänyt intomielistä moottoriteiden varressa juoksentelua – ei kiitos. Viikonloppu meni kotiinpaluuta juhliessa mutta sunnuntaina pääsin kokeilemaan uusinta Body Pumpia, joka onkin hauska: Jalat ja peffa saavat kyytiä perusteellisesti. Kaikenkukkuraksi ohjelmassa on paljon hitaalla tempolla tehtyjä sarjoja – tykkään.

Tämän viikon alku on sujunut pyöräilyn merkeissä vaalean kaunottaren selässä. Eilen töiden jälkeen keula kohti itää, jonka seurauksena päädyin sumuiselle ja hiljaiselle Kallvikin niemelle. Tunne oli jännittävä, sillä pyöräilyä Aurinkolahdesta niemen kärkeen tulee abaut viisi minuuttia, mutta tunnelmallinen ero on melkoinen. Rannalla oli minun lisäkseni vain lintubongaajia ja kaikki tuntuivat olevan yhtä vaikuttuneita laskevan auringon ja juuri ja juuri jäisen meren yllä leijuvan sumun luomasta maailmasta – suosittelen, vielä kun kesäinen rantakausi on vielä hetken päässä. Yöksi päädyin pyörineni Rööperiin, josta oli aamulla hilpeä lähteä polkemaan radanvartta kohti työpaikkaa. Täytyy myöntää että työmatkapyöräily on raastavaa hommaa, sillä syystä tai toisesta tempo tuppaa pysymään hämmentävän korkeana. Enivei pätkän pohja-ajaksi sain 33 minuuttia, jota onkin jännää kesällä puhkoa – jeejee.